Näin eilen iltapäivällä rakkaan ystäväni facebookin
inboxiini linkittämän videon. Se kertoi Johanna Tukiaisen keikasta viime
viikonlopulta Ravintola Renkomäestä Lahdesta. Olen rehellinen, järkytykseni oli
todella suuri. Hädin tuskin olin tuntea naista enää. Sen lienee huomannut
jokainen katsoja, että hänen asiansa eivät ole todellakaan kohdallaan ja hän lienee
selkeästi nopean ja akuutin avun tarpeessa. Olen erittäin närkästynyt, kun hänen
annettiin esiintyä tuossa kunnossa.
Minä olen erittäin huolestunut hänen alkoholin,
rauhoittavien ym. lääkkeiden käytöstä, olin sitä jo silloin, kun olin hänen
tuottajansa vuonna 2009. Otin häneltä lääkkeet pois mm. ennen Lööppijulkkis -kappaleeni
julkaisukeikkaa Kalajoen Juhannusjuhlilla ja annoin ne vasta hänelle keikan
jälkeen hotellihuoneessamme. Pelkäsin jo tuolloin tai aavistin, että niistä
saattaa kehittyä a very big problem eli paha ”riippuvuussuhde”. Olenhan itsekin
elämässäni ollut riippuvainen lihasrelaxanteista ja rauhoittavista vuosia
vuosia sitten, johtuen siihen aikaan korvassani vaivanneesta kovaäänisestä tinnituksesta
(puoli vuotta yhtäjaksoisesti) ja pahoista niskavaivoista. Onneksi luojan
kiitos itse heräsin tilanteeseeni ja yksi kaunis päivä heitin kaikki lääkkeet
pois ja siihen se jäi. Ajattelin tuolloin, että parempi vaikka ampua itsensä
kuin olla lääkenarkkari. Sehän ei ole elämää vaan pelkkää ”sumussa elämistä.” Joten
tiedän mistä kirjoitan sinulle ystäväni.
Suurin osa meistä on lukenut Johannan elämän kuvioista median
kautta ja ”luulee” tietävänsä koko totuuden. Mutta sen sanon, että totuus on
moninaisempi. Itsensä lisäksi asioihin vaikuttavat monet eri tekijät. Kukaan
meistä ei ole täysin puhdas pulmunen. Kellään meistä ei olisi varaa heittää
toista kivellä kerta toisensa jälkeen. En puutu tämän enempää tähän asiaan,
vaan blogini tarkoituksena on saada ihmiset ajattelemaan, että onko minulla tai
sinulla todellakin varaa tuomita ketään tässä maailmassa. Pieni vilkaisu
peiliin. Jokainen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin vastaa ITSE teoistaan joko
tässä elämässä tai kuolemassa (uskon tähän täysin).
Toivon, että media jättäisi Johannan rauhaan, että se ei
ainakaan enää ”löisi lyötyä”, kuten Johannakin toteaa ja toivoo blogissaan.
Minusta tässä on hauskuus ja viihde kaukana. Toivon myös, että noita 21.9.
päivän laatuisia esiintymisvideoita ei enää ladattaisi You Tubeen, koska se on
mielestäni julmaa ja ilkeää. Antakaa jo armoa! Kyseessä on mielestäni ihminen,
joka tarvitsee apua ja tukea, hän ei vaan sitä ilmeisesti itse ymmärrä hakea ja
/tai pyytää.
Minusta nyt ollaan tultu tien päähän. Minä ilmoitan
julkisesti antavani tukeni Johannalle, mikäli hän apuni ottaa vastaan. Minä en
halua, että hänen elämänsä tuhoutuu, haluatko sinä? Kyse on kuitenkin
ihmisestä, kuten sinä ja minä. Miten tämä maailma on niin kamalan julma ja
armoton?
Rukouksia Johannalle sekä kaikille muille, jotka sitä
tarvitsevat.
Lähimmäisen rakkaudella
Tuija
ps. Itkin katsottuani osan Johannan Renkomäen videosta, en
pystynyt sitä kokonaan edes katsomaan. Heräsin klo 5 kirjoittamaan tätä
blogiani, en saanut kaikilta ajatuksiltani unta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti